sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Koira sairastaa- taas.

Ensin ikävät uutiset. Tico on käynyt leikkauksessa, koska siltä poistettiin kasvain hännänjuuresta ja tutkimuksissa se osoittautui onneksi hyvälaatuiseksi. Koiran toipuminen oli melko hidasta, sillä tikit aukesivat ennen kun haava ehti alkaa edes parantua. Voitte siis uskoa, että tämä hidasti toipumista eikä koirakaan tästä erityisen mielissään ollut. Tico oli koko toipumisajan todella levoton ja myös kipeän oloinen, ja tästä syystä jouduin jättämään kauan odotetun kennelpiirin innovaatioristeilyn väliin, joka harmitti ihan pirusti!
Noina hetkinä muutenkin hetkellisesti toivoo, että ei olisi koiraa koskaan hankkinutkaan. Se rahanmenon määrä, ja eläimen sairastelu.. Huonosti nukuttu yö ja levoton eläin jota et voi auttaa enempää kun mitä olet jo tehnyt.

Kuten moni blogia pidempää seurannut tietää, Tico on sairastellut elämänsä aikana hyvin paljon ja olemme perheeni kanssa valehtelematta laittaneet useita tuhansia euroja sen hoitoon. Koira on nyt 8-vuotias, ja yhden hoitoa vaativan perussairauden (sydämen vajaatoiminta) lisäksi sitä miettii, onko enää valmis hoitamaan jos uusia vaivoja taas ilmenee.
Kai se kuulostaa julmalle joistakin. Toisaalta, kyse ei todellakaan ole siitä, ettei koiran tuomiin kuluihin ole varauduttu.. Itse opiskelijana säästän tosissani jo valmiiksi opiskelijabudjetista rahaa säästöön joka kuukausi, juurikin koiria varten.  Olen lähdössä matkalle huomenna, jota  varten olin säästänyt matkarahaa, mutta Ticon 600 e leikkaus vei senkin...
MUTTA, koira on nyt toipunut leikkauksesta, voi paremmin ja voin lähteä huomiselle lomamatkalleni hyvissä mielin jättäen Ticon hoitoon äidilleni.

Mörri voi hyvin ja on ihana oma itsensä. Olisipa mukava aloittaa sen kanssa joku harrastus. Rally-tokoa harjoittelemme silloin tällöin omaksi iloksi. Mulla on ollut vaan niin paljon töitä ja menoja elämässä, että esim. viikottaisiin treeneihin sitoutuminen on tuntunut mahdottomalta.

Varasin Mörrille joulukuulle vuosittaisen virallisen sydäntutkimuksen. Otin myös uuden virallisen polvitutkimuksen. Nyt tulos jääkin voimaan pysyvästi koiran ollessa yli 3v.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Cavalier rodun terveystilanne

Pohdin tätä aihetta säännöllisesti, ja tähän törmää tietenkin myös netissä, esimerkiksi somessa rodun omissa ryhmissä.
Kulunein ja mielestäni huonoin argumentti joiltain rodun harrastajilta on "Muissakin roduissa on ongelmia".

Hankin aikoinaan kennelnimen kasvattajakurssin jälkeen, ajatuksena joku päivä kasvattaa rotua sen kummemmin vielä lukkoon lyömättä, kuitenkin pieniä seurakoiria. Rekisteröin sen alkuun cavaliereille. Silloin minulla oli selkeä halu kasvattaa koiria esim. 10 vuoden sisään, nyt en ole ajatuksesta enää niinkään varma, ja kennelnimen hankkiminen "etukäteen" oli siis ehkä joka hieman turha teko. En silti ole päästänyt jonkun rodun kasvattamisesta ajatuksena kokonaan irti.

Jokatapauksessa, nyt kun mietin asiaa. Minulla ei olisi minkäälaisia motiveeja lähteä kasvattamaan cavalierejä. Koirien kasvattamisen tarkoitus on edistää rotua eteenpäin. Nykyisetkin kasvattajat saavat tehdä töitä oikeasti sopivan uroksen nartulle löytääkseen, ja sekin todennäköisesti jo usean pentueen isä, koska todennäköisesti se on jo hieman vanhempi, sydämeltään vielä terve ja näyttelyissäkin kauniiksi palkittu. Jos nyt on jo pulaa sopivista, terveistä koirista, miksi ihmeessä lähtisin sekoittamaan itse mukaan homehtuvaa soppaa.

Koiria tutkimalla, ja hyvin tutkittuja "kotikoiria" käyttämällä toki on merkitys. Olen kuullut vain, että tavalliset pennunostajat on hyvin vaikea saada viemään koiraansa terveystarkastuksiin.
Onneksi monet ymmärtävät tämän merkityksen myös kotikoiralla, ja kasvattajan kannustavan kehotuksen jälkeen vievät koiransa edes kerran tarkatuksiin,

Itse olen sitä mieltä, että puhuttu, mutta vain puheen tasolle jäänyt roturisteytys olisi ainoa eettisesti kestävä pidemmän tähtäimen ratkaisu. Muut toimet ovat loppupeleissä vain laastareita.


tiistai 28. elokuuta 2018

Kehätoimitsija harjoittelijan muistiinpanoja




Kävin keväällä kehätoimitsijakurssin, johon kuuluu lopuksi 5 harjoittelua kehätoimitsijan pätevyyden saavuttamiseksi. Nyt kasassa on 3/5 harjoittelua.
Ensinmäinen oli Royal canin show- koiranäyttelyssä heti toukokuussa. Koiria oli ryhmästä 1 ja tuomari oli Irlantilainen. Helsingin kesänäyttelyssä koiria oli kehässä useista eri ryhmistä ja tuomari oli suomalainen. Sawo Show:ssa koiria oli hieman vähemmän.

Harjoittelut ovat sujuneet hyvin ja olen kaikissa oppinut aina uutta! Kiitos kaikille kehätoimitsijoille, joilta olen jo tähän mennessä oppinut uutta. Muutamia omia huomioita mitä on tässä kohtaa tullut jo esiin.
  • Lisää ennakointia. Seuraavan luokan koirat on hyvä varmistaa ajoissa, että olisivat heti kauniissa rivissä järjestyksessä edellisen luokan loputtua.
  • Älysin katsoa pu/pn kehän voittajan kilpailuluokan ja silloin jos kysessä on juniori luokan koira, voi Sertin antaa automaattisesti varmistamatta, voiko se sen vastaanottaa, koska kyseessä alle 2- vuotias koira. Perusjuttuja, mutta ei noita ehdi aina niin loogisesti työn ohessa aloittelijana ajatella.
  • Kiireisessä kirjoittamisessa voi käyttää omana muistisääntönään keskenjääneitä sanoja, joiden loppuosan tulee muistamaan. Näin pysyy mukana tuomarin usein hyvin reippaassa sanelutahdissa ja sanat voi jatkaa loppuun sopivassa välissä. Lyhenteitä ei tulisi kuitenkaan käyttää, esim. " Kauniist. kulm. takaosa", vain kokoinasia sanoja.
  • Syö tukeva aamupala ennen näyttelypäivää. Kehä voi venyä eikä välissä ehdi aina pitää taukoa tai haukata kehähuollon antimia. 
Kehätoimitsija hommat ovat vaikuttaneet todella mukavalta tavalta harrastaa koiria. Niissä oppii todella paljon, ja tulee varmasti näkemään kaiken eri rotujen kirjosta, koiraharrastajista, näyttelyn järjestämisestä ym. Miten paljon oma koiratietoisuus kasvaa tässä harrastuksessa!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Olenhan hyvä koiranomistaja?

Koin aikaisemmin enemmän painetta olla jotenkin mahdollisimman virheetön lemmikinomistaja.

Pahimmilaan päässä liikkui:

Mun koiren pitää käyttäytyä kun automaatit, jotka ei vahingossakaan reagoi ärsykkeisiin koskaan, koska no, olinhan minä silloin kouluttanut koirani aivan surkeasti, jos en ollenkaan. Mun koirat ei saa haukkua, eikä kukaan saa vahingossakaan tietää, että toinen koira on resurssiagressiivinen toista perheen koiraa kohtaan..

Ei- koiraharrastaja kerran tokaisi:
 Chillaa vähän, mitä sitten? Kaikki koirat haukkuu välillä hieman ja ketä kiinnostaa? Sä itse kuvittelet että toiset jotenkin kokoajan analysoi sun koiranpitoa kiikarit kaulassa, vaikka todellisuus olis ihan toinen. 

Se on niin totta. Joskus asioista vaan tekee vaikeempia mitä ne on. Pystyykö kukaan samaistumaan? Loppujen lopuksi ne on vaan eläimiä ja ainakin mä teen parhaani ja se saa luvan riittää.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Alkukesän tapahtumakatsaus

Kesä on alkanut! Ilma on ollut Helsingissä vaihteleva, nyt menossa selkeästi hieman viileämpi kausi. Se kelpaa, sillä koiratkin jaksavat lenkkeillä enemmän. Ticon sydänvika ja kesähelle ei ole kamalan ihanteellinen yhdistelmä, mutta toistaiseksi Tiksu on jaksanut hyvin, kunhan muistaa pitää helteellä lenkit lyhyenä, ja olla itse aina askeleen edellä kääntymässä kotiin, ennen kuin koira väsähtää.


Ticolla on loppukuusta sydänkontrolli-aika eläinlääkärissä. Toivon, että sydämen kunto on pysynyt samana, eikä laskenut kovin paljoa huonompaan suuntaan. Yhdessä vaiheessa Ticon sydämen vajaatoiminta eteni todella nopeasti kerralla, sitten sen eteneminen taas hidastui. Uutena oireena on tullut yskimistä, jota eläinlääkäri on pyytänyt tarkkailemaan, koska se on myös tyypillinen vajaatoiminnan oire.
Peukut pystyyn.

Toukokuussa olin Royal Canin show koiranäyttelyssä. Lauantaina olin junior handler kehässä kirjoittavana kehäsihteerinä. Siinä sai vähän treeniä kirjoittamiseen tulevia "oikeita" kehisharjoitteluja varten. Sunnuntaina oli paljon odotettu (ja jännitetty) ensimäinen kehätoimitsija harjoittelu. Lupasin aamulla lähtiessä koirille, että mamma tuo herkkuja jos selviää hengissä, mikään ei mene pahasti pieleen enkä vahingossa näytä erinomaisen koiralle vihreää lappua ( Tyydyttävä).
Ja koirathan saivat herkkunsa. Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta harjoittelua.
Ainakin Sawo Show koiranäyttelyyn ilmoittauduin perjantaille harjoittelijaksi.. Ehkäpä muutama harjoittelu vielä ennen sitä? Kehätoimitsijaksi pätevöitymiseen tarvitaan viisi hyväksyttyä harjoittelua.

Muuten koirilla sujuu oikein mukavasti. Meille on muuttanut uusi kämppis, ja luonnolisesti Mörri on hyvin kiinnostunut tästä uudesta rapsuttaja ehdokkaasta. Koirat pistävät kaiken peliin, ja yrittävät kerjätä ruokaa pöydästä koetellakseen onneaan. Minulta ne eivät enää kerjää koska tietävät ettei tipu.

Tänään kävimme ensimäistä kertaa katsastamassa Tervasaaren koirien uittopaikan, mutta eivät nuo oikein vedestä tai uimisesta välitä.

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Koiranäyttelyssä

Launtaina 28.4. oli melkein joka keväiseksi perinteeksi tullut koiranäyttelyssä käynti Mörrin kanssa. Olen nyt aika täsmällisesti kerran vuodessa käyttänyt Mörrin esiintymässä, sattumaa tai ei, että aina keväisin ja jo toinen kerta peräkkäin erkkariin.
Koiranäyttelyt eivät minua intohimoisena harrastuksena ole vetänyt puoleesa enää hetkeen, mutta näytteilleasettajan roolissa sielä on aina välillä oikeastaan ihan mukavaa ja virkistävää käydä.

Kiitos kuvista Pauliina Hakanen!

Tämä näyttely oli cavalier kingcharles spanieleiden erikoisnäyttely, eli tässä näyttelyssä ei muita rotuja nähtykään. Tuomareiksi oli kutsuttu perinteiseen tapaan brittiläiset tuomarit rodun kotimaasta. Mörri kilpaili ensimäistä kertaa avoimessa luokassa, eli on nyt virallisesti ihan aikuinen koira. Avo-uroksia oli 12, ja tuomari oli mielestäni tarkka ja perusteellinen, joka on hieno asia.

Mörrin esitys jännitti minua etukäteen ihan hirveästi, koska ei oltu käyty pitkään aikaan kehässä. Onneksi kotona olin harjoitellut ainakin seisomista paikallaan pidemmän aikaa, vaihtelevilla aikaväleillä palkaten, joten Mörri jaksoi pönöttää hyvin paikallaan. Myös paikallaan oloa tuomarin tutkiessa koiraa olin harjoitellut mm. ruokakupilla. Ennen ruuan antoa laitoin ruokakupin maahan, käskin Mörrin seisomaan ja olemaan rennosti paikallaan, katsoin koiran hampaat ja kopeloin nopeasti läpi ja heti sen jälkeen kehuin ja vapautin ruokakupille syömään.
Kotona harjoittelu oli tuottanut tulosta joka oli hyvä juttu.


Mörri sai arvosanaksi EH. Olin itse siihen tyytyväinen ja osasin jotain sen tapaista odottaa aikaisempien käyntien perusteella. Arvostelussa mainitut virheet tunnistin heti ja olen niistä samaa mieltä. Kaikinpuolin siis hyvä ja totuudenmukainen arvostelu. Moitteita Mörri sai vapaasti suomennettuna kehon tassu ja hapsukarvojen lyhyydestä ja kuono-osa tulisi olla täyteläisempi, ts. ei niin "terävää" kuonoa.
Toisaalta mielummin terävä ja pitkä, kun täyttynyt ja lyhyt koiran hyvinvoinnin kannalta.

Paikalla oli myös kaikki Mörrin veljet, ainoastaan sisko puuttui. Pojat olivat todella samannäköisiä ja hauskoja yhdessä, ja kaikilla oli ihanat veikeät luonteet. 
Näyttelyreissu oli kaikinpuolin onnistunut ja saa nähdä jospa johonkin kesän näyttelyyn Mörrin vielä veisin :)


perjantai 27. huhtikuuta 2018

Tico 8v, elämän aikajana kuvina


Kaikki alkoi vuonna 2010 kun vuosien kinuamisen jälkeen äiti osti Ticon meille. Kuvassa Tico ekana päivänä uudessa kodissa,  n. 4-5 kk ikäisenä. Olin maailman onnellisin 13-vuotias. 


Tottakai innokkaan koiratytön piti heti päästä kaikenmaailman harrastuksiin koiran kanssa, ja koiranäyttelyt olivat luonteva tapa aloittaa. Kuvassa pentunäyttelyssä Turussa tammikuussa 2011.


Pahin koirakuumehan alkoi, kun lapsuudenystäväni Jenny oli saanut myös oman koiran ennen minua, kuvassa näkyvä (ylikasvuinen)sheltti. Se, ja kuvan toinen koira ovat olleet Ticon nuoruudessa paljon läsnä.


Muistelen ylläolevaa kuvaa huvittuneella fiiliksellä. Tää on maailman nolointa,mutta sain jonkun omituisen aivopierun ja erään mätsärin yheydessä huomasin, että on myös möllitoko-kisa. En oikeasti edes kunnolla tiennyt mitä toko on, mutta se vaikutti mielenkiintoiselta ja ilmoittauduin toki mukaan. Koirahan osasi istua ja melkein seurata kahden metrin päässä, eikö se riitä? Lopputuloksen voitte kuvitella mielessänne..


Tässäkin Ticoa on raahattu ties mihin tapahtumiin. Tämä taisi olla joku kesäinen mätsäri vinttikoirakeskuksella.

Näköjään se joskus jotain voittikin.




Sitten oli taas syntymäpäivät, ja alkuvuosina se sai tietenkin aina koirakakkua.

Aloin olemaan kiinnostunut myös koiran kehonhallinasta ja huollosta, ja Ticokin pääsi intoiluun mukaan.


Aloitettiin myös rally-tokon harrastaminen, ja käytiin samassa treeniryhmässä useita vuosia, lopetin vasta vuonna 2016 Koirakeitaan rallytokoryhmässä viikottaisen käynnin kun muutin toiselle paikkakunalle. 


Ticolla on RTK1 , mutta avoimen luokan alussa kisaaminen valitettavasti jäi sydämen vajaatoiminnan lääkityksen vuoksi. 


Tico lempilelu oli ehdottomasti majava. Majavan kohtaloa en muista, eikä se enää ole tallella :( 


2013? aikaan tapahtui todella ikäviä juttuja, Ticon polvilumpiot olivat liian löysät ja ne piti operoida, molemmat. Toipuminen kesti tosi kauan, mutta nyt polvet ovat kuin uudet, eivätkä vaivaa millään tapaa.Leikkaus oli siis hyvä päätös, vaikka se söi paljon rahaa ja aikaa. 




Tässä kuvassa olen viimeisimpiä junior handler vuosiani koiranäyttelyissä jh-kehässä Ticon kanssa. Minun mielestä tämä kilpailu meni hyvin ja oltiin harjoiteltu paljon tietynlaista esittämistä Ticon kanssa ja sen onnistuminen näkyi myös positiviivisesti kirjallisessa arvostelussa. 

Tico ei oikein pidä uimisesta, mutta jollain ihme tuurilla tässä se ui !!!

Uskon Ticon nauttineen ainoan koiran elämästä ja olleen hyvin tyytyväinen palvelusväen huomioon, mutta kaiken muutti totaalisesti v. 2015 tämä pieni kiusa....




Onnea Tiksu 8-vuotta !