sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Tämä vuosi ei mennyt kuten toivoin

Hyvää vuoden viimeistä päivää! Monet (koira)blogit ja facebook päivitykset alkavat koota mennyttä vuotta, ja minäkin innostuin. Yksi (teko)syy muuten blogin hiljaisuuteen on ollut tietokoneen uupuminen. Voitte vaan arvata miten laskujen maksu, kaavakkeiden täyttö ja asioiden hoitaminen sähköisesti on vaikeutunut huomattavasti kun käytössä vain älypuhelin.

Koirakavereita tältä vuodelta


Nuorena olin melko aktiivinen koiraharrastaja, kävin koirien kanssa kaikkialla, alaikäisenä muistan ne lukemattomat reissut ja äidin kuskaamat kilometrit, vaikka silloin tuntui että pöh, minun äitini kun ei koiraihminen ole niin ei se jaksa mua kyydittää ja olla mukana. Jälkikäteen kun miettii, äiti,joka ei oikeasti erityisemmin ollut kiinnostunut koirista, istui vuoden aikana useita tunteja retkituolissa kirjan kanssa kehän laidalla, vei rally-toko kokeisiin ja lohdutti jos kisasuoritus ei ollut mennyt kuten toivoi. Onneksi nyt osaan arvostaa noita asioita.


No, jokatapauksessa, silloin oli palava into koiraharrastuksiin. Lapsena myös koulussa ja perhe-elämässä ja yleensäkin elämässä tapahtui monia muutoksia, pettymyksiä mutta ne eivät koskaan vaikuttaneet koiraintoon negatiivisesti. Päinvastoin tunsin saavani niistä iloa ja voimaa hankalien asioiden keskellä. Koirajutut olivat läsnä aina elämässä tilanteesta riippumatta.



Tämä vuosi on ollut laiska niiden asioiden suhteen. En ole muuton jälkeen enään käynyt koirien kanssa treeneissä, en mätsäreissä, en oikein missään. Mörri kävi keväällä kyllä yhdessä näyttelyssä nuorten luokassa (EH).Koirien kanssa olen vain elänyt arkea, käyty lenkillä, koirapuistossa, retkillä ja päälle sopivasti virikettä ja aktivointia. Perusjuttuja, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole energia riittänyt.
Yksi ilta tunsin jotenkin suurta pettymystä, minä olin hankkinut Mörrin ja sen kanssa oli niin paljon suunnitelmia ja halusin jatkaa rally-toko harrastusta Ticon eläköityä. Nyt koira on 2,5 vuotias ja en ole käynyt kun yhdissä möllikisoissa.

Onhan tähän kaikkeen ihan inhimillinen syy, mun elämässä on ollut parin vuoden sisällä taas niin paljon isoja ja uusia, jokseenkin myös erittäin vaikeita juttuja (Kriittinen ikä, 18-20).


Silloin ne vie niin paljon sijaa elämässä että vaikka kuinka oisin halunnut en löytänyt enää samanlaista energiaa ja intoa koirajuttuihin.
Mutta eihän se minusta huonoa tai epäonnistunutta vaikka aluksi niin ajattelin. Olen kuitenkin tykännyt mun koirista ihan yhtä paljon ja ne on ollut merkityksellisiä. Nyt olen hyväksynyt että on ihan ok, että ei nyt jaksa. Etenkään Mörri ei vielä hetkeen katoa mun elämästä ja sen kanssa ehtii ihan varmasti myöhemminkin spessuja harrastusjuttuja.


Ruuan kyttääjät elementissään.

Tulevan vuoden suhteen mulla on kuitenkin ihan toiveikas olo. Voisiko blogin ahkerampi päivittäminen olla se juttu, joka antaisi energiaa koirajuttuihin ja toisi mielihyvää sillä saralla? Mörri ja Tico on ihania karvalapsia ja katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Ja teinhän mä jotain! Mun pitää vaan huomata ne ja pitää niitä hyvinä ja merkityksellisinä asioina.

Koiravuosi 2017:

-
 KoiraExpo, nuorisojaosto, koirakesäleirit lapsille, yhdistyshommia
- Mörrin koiranäyttely ja koirien kurssivierailut
- Elukkahoitaja koulua (Lehmän kanssa lähikontaktissa olo Check !)
- Mörrin tervesytarkki (sydän ok 20.12.2017)
- Koirabisnespuuhastelu teki alkuvuonna ihan hyvän tuloksen köyhälle opiskelijalle,


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti