sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Cavalier rodun terveystilanne

Pohdin tätä aihetta säännöllisesti, ja tähän törmää tietenkin myös netissä, esimerkiksi somessa rodun omissa ryhmissä.
Kulunein ja mielestäni huonoin argumentti joiltain rodun harrastajilta on "Muissakin roduissa on ongelmia".

Hankin aikoinaan kennelnimen kasvattajakurssin jälkeen, ajatuksena joku päivä kasvattaa rotua sen kummemmin vielä lukkoon lyömättä, kuitenkin pieniä seurakoiria. Rekisteröin sen alkuun cavaliereille. Silloin minulla oli selkeä halu kasvattaa koiria esim. 10 vuoden sisään, nyt en ole ajatuksesta enää niinkään varma, ja kennelnimen hankkiminen "etukäteen" oli siis ehkä joka hieman turha teko. En silti ole päästänyt jonkun rodun kasvattamisesta ajatuksena kokonaan irti.

Jokatapauksessa, nyt kun mietin asiaa. Minulla ei olisi minkäälaisia motiveeja lähteä kasvattamaan cavalierejä. Koirien kasvattamisen tarkoitus on edistää rotua eteenpäin. Nykyisetkin kasvattajat saavat tehdä töitä oikeasti sopivan uroksen nartulle löytääkseen, ja sekin todennäköisesti jo usean pentueen isä, koska todennäköisesti se on jo hieman vanhempi, sydämeltään vielä terve ja näyttelyissäkin kauniiksi palkittu. Jos nyt on jo pulaa sopivista, terveistä koirista, miksi ihmeessä lähtisin sekoittamaan itse mukaan homehtuvaa soppaa.

Koiria tutkimalla, ja hyvin tutkittuja "kotikoiria" käyttämällä toki on merkitys. Olen kuullut vain, että tavalliset pennunostajat on hyvin vaikea saada viemään koiraansa terveystarkastuksiin.
Onneksi monet ymmärtävät tämän merkityksen myös kotikoiralla, ja kasvattajan kannustavan kehotuksen jälkeen vievät koiransa edes kerran tarkatuksiin,

Itse olen sitä mieltä, että puhuttu, mutta vain puheen tasolle jäänyt roturisteytys olisi ainoa eettisesti kestävä pidemmän tähtäimen ratkaisu. Muut toimet ovat loppupeleissä vain laastareita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti